Maamiesajoiltani

Onneton Hawermann on menettänyt melkein kaiken: hän on jäänyt leskeksi ja huutokaupannut omaisuutensa. Jäljellä on enää pikkuinen tytär, jonka mies ottaa matkalleen mukaan. Suuntana on sisaren huusholli, jota isännöi pehtori Bräsig. Pehtorilla on tapana ottaa muut siipiensä suojaan, ja pian alkaakin tapahtua: Hawermannille löytyy töitä maanviljelyksen parissa ja tämän tyttärelle hyvä koti lähistöltä. Elämä uudessa kotikylässä alkaa kaikkine puolineen tulla molemmille tutuksi ihan niin kuin kaikki uudet, monenkirjavat ihmiset, joilla on jokaisella oma tarinansa kerrottavanaan. 1840-luvun Mecklenburgiin sijoittuva maanviljelyskuvaus maalaa laajan kuvan ajan tavoista ja sosiaalisista suhteista. Se kuvaa arkipäiväistä elämää sellaisena kuin se olisi voinut todella tapahtua ja luo realismin ylle kuitenkin mukavaa, kepeää komiikkaa. Teos pohjautuu osin kirjailijan omaan elämään ja on kirjoitettu alkujaan alasaksan murteella.