Omalla konnulla

Aapo Pärmäsen Omalla konnulla: Huvinäytelmä kolmessa näytöksessä asettuu suomalaisen kansanomaisen näyttämökomedian perinteeseen, jossa maaseudun sosiaaliset suhteet, arjen valtajännitteet ja kielellinen nasevuus rakentavat sekä huvin että tarkkanäköisen yhteisökuvan. Jo kolmijakoinen rakenne viittaa klassiseen draamalliseen etenemiseen: esittelyyn, konfliktin kärjistymiseen ja sovittelevaan ratkaisuun. Teoksen otsikko korostaa oman tilan, aseman ja oikeutuksen tematiikkaa, ja komiikka näyttää nousevan ennen kaikkea henkilöhahmojen keskinäisistä väärinymmärryksistä, kunnianhimosta ja paikallisen elämän normeista. Tyylillisesti näytelmä nojaa todennäköisesti puheenomaisuuteen, näyttämölliseen rytmiin ja tilanteiden selkeään rakenteluun. Pärmäsestä välittyy kirjailijakuva tekijänä, joka tuntee kansanomaisen esityskulttuurin, dialogin toiminnan ja paikallisyhteisön psykologian. Tällaisen huvitäytelmän kirjoittaminen edellyttää korvaa murteelliselle tai arkiselle ilmaisulle, ymmärrystä näyttämötilanteen taloudesta sekä kykyä muokata yhteisöllisesti tunnistettavat aiheet draamaksi. On perusteltua nähdä, että Pärmäsen lähtökohtana on ollut halu tallentaa ja esittää suomalaisen maaseudun sosiaalisia asetelmia tavalla, joka on yhtä aikaa viihdyttävä ja havainnoiva. Teosta voi suositella erityisesti lukijalle, jota kiinnostavat suomalaisen draaman historia, kansankomedia ja näyttämötekstien yhteys yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Se tarjoaa todennäköisesti sekä tutkimuksellista arvoa että välitöntä lukuiloa: henkilödynamiikka, komediallinen ajoitus ja yhteisöllinen miljöö tekevät siitä antoisan sekä teatterin harrastajalle että kirjallisuudenhistorian lukijalle.